Kasvatan schipperkejä nimellä ALENAS. Asun metsän reunassa omakotitalossa, jonka pihamaalla koirillani on loistavat maastot liikkua. Kaikki koirani asuvat vapaana kotona, eivät tarhoissa tai häkeissä. Palveluskoiratyötä ja saksanpaimenkoiria olen harrastanut jo 50-luvulta lähtien. Varsinaisen kasvatustyöni aloitin 60-luvun lopulla. Jo -60 luvun puolessavälissä perheeseeni tuli myös schipperke, jäädäkseen. Kasvatustyössäni tärkeintä on hyvä luonne ja terve rakenne. Rodun alkuperä ja kotimaan tyyppi on se mihin pyrin aina saksanpaimenkoirilla ja niin myös schipperken kanssa.
Olen jo 1960 luvulta ollut aktiivisesti mukana vaikuttamassa suomalaisessa kennelpolitiikassa. Aloittelin koiratoimintaani palveluskoiraharrastuksen parissa ja kasvatin saksanpaimenkoiria pitkään.
Olen Suomen Kenneliiton Kunniajäsen ja minulle on myönnetty Suomen Kennelliiton kultainen ansiomerkki. Minut on palkittu kahdesti Vuolasvirtapalkinnolla (Korkein Suomen Kennelliiton myöntämä huomionosoitus ansioituneelle koirankasvattajalle) sain sen ensimmäisenä vuonna kun se jaettiin, eli 1980 saksanpaimenkoirien kasvatuksesta ja myöhemmin 2011 myös schipperkeille. Olen toiminut Kennelliiton valtuuston jäsenenä useita toimintakausia ja toiminut useissa eri toimikunnissa sekä luottamustoimissa Suomen Kennelliitossa.
Minulla on myös Saksanpaimenkoiraliiton Kultainen ansiomerkki sekä Suomen Palveluskoiraliiton hopeinen ansiomerkki.
Olen Suomen Koirankasvattajat,SUKOKA ry:n perustajajäsen ja Kunniapuheenjohtaja, toimittuani pitkään sen puheenjohtajana, minulle on myönnetty SUKOKA:n kultainen ansiomerkki ja Kasvattajapalkinto.
Olen ollut myös Suomen Kääpiökoirat ry:n puheenjohtajana.
Olen toiminut kahteen eri otteeseen Suomen Schipperkekerhon puheenjohtajana ja olen yhdistyksen kunniajäsen.
Nykyään olen ”vapaaherrattarena” lopettettuani pari vuotta sitten aktiivisen yhdistystoimintani ja keskityn nykyään vain omiin koiriini ja kasvatteihini.
Kasvatan schipperkejä nimellä ALENAS. Asun metsän reunassa omakotitalossa, jonka pihamaalla koirillani on loistavat maastot liikkua. Kaikki koirani asuvat vapaana kotona, eivät tarhoissa tai häkeissä. Palveluskoiratyötä ja saksanpaimenkoiria olen harrastanut jo 50-luvulta lähtien. Varsinaisen kasvatustyöni aloitin 60-luvun lopulla. Jo -60 luvun puolessavälissä perheeseeni tuli myös schipperke, jäädäkseen. Kasvatustyössäni tärkeintä on aina ollut hyvä luonne ja terve rakenne. Rodun alkuperä ja sen kotimaan tyyppi on se mihin pyrin aina saksanpaimenkoirilla ja niin teen myös schipperken kanssa.
Ajatuksia kasvatustyössäni
Minulle koirassa ovat ehdottomasti tärkeimpiä asioita sen luonne, ilmiasu ja terveys. Olen todennut, että hyvä jalostusnarttu on painonsa arvoinen kultaa, joskin usein kiven takana. Minulla oli ensimmäiset schipperkeni jo 1960 puolessa välissä Suojan kennelistä.Halusin rodun oikeaa alkuperäistä tyyppiä ja siksi hainkin omat kantanarttuni euroopassa hyvin korkealle arvostetulta, pitkän linjan kasvattajalta, v.d. Welhaven kenneliltä Hollannista,rodun kotiseudulta. Näihin kahteen narttuun perustuu koko kasvatustyöni. Toin myös aikuisen todella kauniin, myös periyttäjänä erinomaiseksi osoittautuneen uroksen Radash kennelistä ja myöhemmin nartun Aradet kennelistä, Englannista. Parin vuoden odotuksen jälkeen tuli minulle myös myös v.d Welhavenilta uros, joka sekä yksilönä että periyttäjänä saa hakea vertaistaan. Kasvatusta harkitsevalle antaisinkin vinkin; hyvälle nartulle haetaan yleensä aina paras ajateltavissa oleva uros, kun taas hyvä uros astuu usein aivan keskinkertaisiakin narttuja. Hyvät nartut ovat kasvattajan paras laadun tae ja voimavara. Kahden rinnakkain kasvavan ja yhteneväisen linjan kasvattaminen pelastaa ikäviltäkintilanteilta. Tämä periaate on tuonut menestystä minulle niin vaikeassa rodussa kuin saksanpaimenkoira ja näyttäisi siltä, että se toimii schipperkeilläkin.
Jalostuskoirani valitsen aina oman makuni mukaan, verraten niitä silmissäni rotumääritelmään. Jos silmääni miellyttävällä koiralla on meriittiä, niin hyvä, mutta se ei ole mikään edellytys jalostukseen käytölle, Valionarvot eivät tee koirasta hyvää periyttäjää, eikä niiden puuttuminen tee siitä perimältään sen huonompaa,se että tuntee sukutaulussa esiintyvät koirat auttavat usein asiaa. Usein kysytään miten valitsen pentueesta itselleni koiran? Pentua haetaan yleensä tunteella, luonteen tulisi kuitenkin aina olla voimakkain kriteeri. Luonteista en tingi koskaan, kauneus on katsoja silmissä, ”vähemmän kauniin” (näyttely mielessä) mutta hyväluonteisen koiran kanssa eletään onnellisina. Arka, aggressiivinen tai muuten häiriintynyt koira saattaa muodostua todelliseksi ongelmaksi ja rasitteeksi koko perheelle. Aina kannattaa kertoa kasvattajalle koiran tulevat olosuhteet ja siihen kohdistuvat toiveet, sillä kasvattaja tuntee omat koiransa, seuraa pentuja ja niiden käyttäytymistä kaiken aikaa. Tutustumistilanteessa saattaa hyvinkin vilkas pentu vain nukkua ja antaa itsestään siten erheellisen kuvan. Vain murto-osa pennuista päätyy näyttely- ja jalostuskoiriksi, tällaista etsivillä on yleensä omat perusteensa valita pentu.
Olen aina valmis jakamaan tietojani ja kokemuksiani uusille pennun omistajille. Joku sellainen asia, joka tuntuu huolestuttavalta, oudolta ja ehkä pelottavaltakin, saattaa olla helposti hoidettavissa eikä sinällään ole mikään ongelma. Voit aina soittaa ja kysyä, milloin vain ja mitä vain.
Pidetään yhteyttä.
Leena
I’m Leena Parviainen.
I breed shipperkes under kennelname Alenas. I live in Lohja near the woods in a house, with great gardens for dogs to run around. All my dogs live free at home, I don’t have kennelrooms or cages. I have been in working dogs and German shepherds since the -50’s. My breeding work started at late -60’s. Already around 1965 my family got a shipperke, and I never looked back. In my breeding the most important things are good character and healthy structure. Breed’s origin and type is my aim in German shepherds and also with shipperkes.
Finnish KC’s highest acknowledgement for breeder is the ”Vuolasvirta” prize and it was given to me at the first year it was ever awarded. 1980 I got it with German shepherds and 2011 I got it also with shipperkes. I have also been awarded with Finnish KC’s Golden awar, Finnish German shepherd association’s Golden award and Finland’s Working Dog association’s Silver award. I’m one of the founding members of The Finnish Dog Breeders Association, SUKOKA, and I have been the longest time their board president. I have been awarded with SUKOKA’s Golden award and breeder’s award. I have been SUKOKA’s honorary member since 2009 and Finnish KC’s honorary member since 2013. I’m at the Finnish KC council, and I’m taking part to several committees and confession posts at the Finnish KC. I’m also The Board President of The Finnish Toy Dog Association. My work at these associations continues.
My thoughts in my breedingwork
To me the most important things in a dog are appearance, temperament and character. I have realised that a good broodbitch is worth of gold but also often very hard to find. Thats why I picked my broodbitches from Europe, from a highy respected breeder kennel v.d. Welhaven in The Netherlands around the breeds origin. These two bitches are the basement of my breeding. I also imported an excellent stud from Aradet kennel in the UK. Today’s stud is also from kennel v.d. Welhaven a male who is hard to compare to any other males in what he represents and how his offsprings are. To those who think breeding, I’d like to give an advice: To a good brood is often found the best possible stud but at the same time good stud mates avarage bitches. A good bitch is the best way to get quality and asset. It’s good to have two different lines at the same time, it can save from difficult situations. This principle has brought me success with so hard breed as German shepherd and it looks like it is working with Shipperkes too.
I always choose my breeding stock how I like them to be, I compare them to the breed standard. If the dog I like has merist, that’s good, but it isn’t a necessarity. Ch titles doens’t mean a dog is good breeding stock, and lack of them doesn’t make them bad breeding stock. It’s often asked how I choose the best in the litter? Often the puppy is chosen by the feeling, but always the temperament should be the biggest issue. With temperaments I never forgive, beauty is in the eye of the beholder. With ”the less beautiful” but with good temperamented dog one can still live happily. Shy, aggressive or otherwise mentally affected dog can be a real problem for the whole family. One should always tell to the breeder the conditions where dog will live and which are the hopes, because breeder knows her/his puppies and follows their behaviour all the time. When going to see the puppy even the wildest one may sleep all the time and give a false first impression. Only a few will be the future show- and breedingstars, and usually people looking for these have their own purposes.
I’m always ready to share my knowledge and experiences with the new puppybuyers. Even a thing which may feel worrying, weird or maybe even frightening, may be easily solved and not a problem afterall. You can always call and ask what ever is on your mind.
About Me – Minusta
Olen Leena Parviainen Lohjalta.
Kasvatan schipperkejä nimellä ALENAS. Asun metsän reunassa omakotitalossa,
jonka pihamaalla koirillani on loistavat maastot liikkua.
Kaikki koirani asuvat vapaana kotona, eivät tarhoissa tai häkeissä.
Palveluskoiratyötä ja saksanpaimenkoiria olen harrastanut jo 50-luvulta lähtien.
Varsinaisen kasvatustyöni aloitin 60-luvun lopulla.
Jo -60 luvun puolessavälissä perheeseeni tuli myös schipperke, jäädäkseen.
Kasvatustyössäni tärkeintä on hyvä luonne ja terve rakenne.
Rodun alkuperä ja kotimaan tyyppi on se mihin pyrin aina saksanpaimenkoirilla
ja niin myös schipperken kanssa.
Olen jo 1960 luvulta ollut aktiivisesti mukana vaikuttamassa suomalaisessa kennelpolitiikassa.
Aloittelin koiratoimintaani palveluskoiraharrastuksen parissa ja kasvatin saksanpaimenkoiria pitkään.
Olen Suomen Kenneliiton Kunniajäsen ja minulle on myönnetty Suomen Kennelliiton kultainen ansiomerkki.
Minut on palkittu kahdesti Vuolasvirtapalkinnolla (Korkein Suomen Kennelliiton myöntämä huomionosoitus ansioituneelle
koirankasvattajalle) sain sen ensimmäisenä vuonna kun se jaettiin, eli 1980 saksanpaimenkoirien kasvatuksesta ja myöhemmin 2011 myös schipperkeille. Olen toiminut Kennelliiton valtuuston jäsenenä useita toimintakausia ja toiminut useissa eri toimikunnissa sekä luottamustoimissa Suomen Kennelliitossa.
Minulla on myös Saksanpaimenkoiraliiton Kultainen ansiomerkki sekä Suomen Palveluskoiraliiton hopeinen ansiomerkki.
Olen Suomen Koirankasvattajat,SUKOKA ry:n perustajajäsen ja Kunniapuheenjohtaja, toimittuani pitkään sen puheenjohtajana, minulle on myönnetty SUKOKA:n kultainen ansiomerkki ja Kasvattajapalkinto.
Olen ollut myös Suomen Kääpiökoirat ry:n puheenjohtajana.
Olen toiminut kahteen eri otteeseen Suomen Schipperkekerhon puheenjohtajana ja olen yhdistyksen kunniajäsen.
Nykyään olen ”vapaaherrattarena” lopettettuani pari vuotta sitten aktiivisen yhdistystoimintani ja keskityn nykyään vain omiin koiriini ja kasvatteihini.
Kasvatan schipperkejä nimellä ALENAS. Asun metsän reunassa omakotitalossa,
jonka pihamaalla koirillani on loistavat maastot liikkua.
Kaikki koirani asuvat vapaana kotona, eivät tarhoissa tai häkeissä.
Palveluskoiratyötä ja saksanpaimenkoiria olen harrastanut jo 50-luvulta lähtien.
Varsinaisen kasvatustyöni aloitin 60-luvun lopulla.
Jo -60 luvun puolessavälissä perheeseeni tuli myös schipperke, jäädäkseen.
Kasvatustyössäni tärkeintä on aina ollut hyvä luonne ja terve rakenne.
Rodun alkuperä ja sen kotimaan tyyppi on se mihin pyrin aina saksanpaimenkoirilla
ja niin teen myös schipperken kanssa.
Ajatuksia kasvatustyössäni
Minulle koirassa ovat ehdottomasti tärkeimpiä asioita sen luonne, ilmiasu ja terveys.
Olen todennut, että hyvä jalostusnarttu on painonsa arvoinen kultaa, joskin usein kiven takana. Minulla oli ensimmäiset schipperkeni jo 1960 puolessa välissä Suojan kennelistä.Halusin rodun oikeaa alkuperäistä tyyppiä ja siksi hainkin omat kantanarttuni euroopassa hyvin korkealle arvostetulta, pitkän linjan kasvattajalta, v.d. Welhaven kenneliltä Hollannista,rodun kotiseudulta. Näihin kahteen narttuun perustuu koko kasvatustyöni.
Toin myös aikuisen todella kauniin, myös periyttäjänä erinomaiseksi osoittautuneen uroksen Radash kennelistä ja myöhemmin nartun Aradet kennelistä, Englannista. Parin vuoden odotuksen jälkeen tuli minulle myös myös v.d Welhavenilta uros, joka sekä yksilönä että periyttäjänä saa hakea vertaistaan.
Kasvatusta harkitsevalle antaisinkin vinkin; hyvälle nartulle haetaan yleensä aina paras ajateltavissa oleva uros, kun taas hyvä uros astuu usein aivan keskinkertaisiakin narttuja. Hyvät nartut ovat kasvattajan paras laadun tae ja voimavara.
Kahden rinnakkain kasvavan ja yhteneväisen linjan kasvattaminen pelastaa ikäviltäkintilanteilta. Tämä periaate on tuonut menestystä minulle niin vaikeassa rodussa kuin saksanpaimenkoira ja näyttäisi siltä, että se toimii schipperkeilläkin.
Jalostuskoirani valitsen aina oman makuni mukaan, verraten niitä silmissäni
rotumääritelmään. Jos silmääni miellyttävällä koiralla on meriittiä, niin hyvä, mutta se ei ole mikään edellytys jalostukseen käytölle, Valionarvot eivät tee koirasta hyvää periyttäjää, eikä niiden puuttuminen tee siitä perimältään sen huonompaa,se että tuntee sukutaulussa esiintyvät koirat auttavat usein asiaa.
Usein kysytään miten valitsen pentueesta itselleni koiran? Pentua haetaan yleensä tunteella,
luonteen tulisi kuitenkin aina olla voimakkain kriteeri. Luonteista en tingi koskaan, kauneus on katsoja silmissä, ”vähemmän kauniin” (näyttely mielessä) mutta hyväluonteisen koiran kanssa eletään onnellisina. Arka, aggressiivinen tai muuten häiriintynyt koira saattaa muodostua todelliseksi ongelmaksi ja rasitteeksi koko perheelle. Aina kannattaa kertoa kasvattajalle koiran tulevat olosuhteet ja siihen kohdistuvat toiveet, sillä kasvattaja tuntee omat koiransa, seuraa pentuja ja niiden käyttäytymistä kaiken aikaa.
Tutustumistilanteessa saattaa hyvinkin vilkas pentu vain nukkua ja antaa itsestään siten erheellisen kuvan. Vain murto-osa pennuista päätyy näyttely- ja jalostuskoiriksi, tällaista etsivillä on yleensä omat perusteensa valita pentu.
Olen aina valmis jakamaan tietojani ja kokemuksiani uusille pennun omistajille.
Joku sellainen asia, joka tuntuu huolestuttavalta, oudolta ja ehkä pelottavaltakin,
saattaa olla helposti hoidettavissa eikä sinällään ole mikään ongelma.
Voit aina soittaa ja kysyä, milloin vain ja mitä vain.
Pidetään yhteyttä.
Leena
I’m Leena Parviainen.
I breed shipperkes under kennelname Alenas. I live in Lohja near the woods
in a house, with great gardens for dogs to run around.
All my dogs live free at home, I don’t have kennelrooms or cages.
I have been in working dogs and German shepherds since the -50’s.
My breeding work started at late -60’s.
Already around 1965 my family got a shipperke, and I never looked back.
In my breeding the most important things are good character
and healthy structure. Breed’s origin and type is my aim in German shepherds
and also with shipperkes.
Finnish KC’s highest acknowledgement for breeder is the ”Vuolasvirta” prize and
it was given to me at the first year it was ever awarded. 1980 I got it with German
shepherds and 2011 I got it also with shipperkes.
I have also been awarded with Finnish KC’s Golden awar,
Finnish German shepherd association’s Golden award and
Finland’s Working Dog association’s Silver award.
I’m one of the founding members of The Finnish Dog Breeders Association, SUKOKA, and
I have been the longest time their board president. I have been awarded with
SUKOKA’s Golden award and breeder’s award.
I have been SUKOKA’s honorary member since 2009 and Finnish KC’s honorary member
since 2013.
I’m at the Finnish KC council, and I’m taking part to several committees and confession
posts at the Finnish KC.
I’m also The Board President of The Finnish Toy Dog Association.
My work at these associations continues.
My thoughts in my breedingwork
To me the most important things in a dog are appearance, temperament and character.
I have realised that a good broodbitch is worth of gold but also often very hard to find.
Thats why I picked my broodbitches from Europe, from a highy respected breeder
kennel v.d. Welhaven in The Netherlands around the breeds origin.
These two bitches are the basement of my breeding.
I also imported an excellent stud from Aradet kennel in the UK.
Today’s stud is also from kennel v.d. Welhaven a male who is hard to compare
to any other males in what he represents and how his offsprings are.
To those who think breeding, I’d like to give an advice: To a good brood is often
found the best possible stud but at the same time good stud mates avarage bitches.
A good bitch is the best way to get quality and asset.
It’s good to have two different lines at the same time, it can save from difficult
situations. This principle has brought me success with so hard breed as German shepherd
and it looks like it is working with Shipperkes too.
I always choose my breeding stock how I like them to be, I compare them to
the breed standard. If the dog I like has merist, that’s good, but it isn’t
a necessarity.
Ch titles doens’t mean a dog is good breeding stock, and lack of them doesn’t
make them bad breeding stock.
It’s often asked how I choose the best in the litter?
Often the puppy is chosen by the feeling,
but always the temperament should be the biggest issue. With temperaments I never forgive,
beauty is in the eye of the beholder. With ”the less beautiful” but with
good temperamented dog one can still live happily. Shy, aggressive or otherwise mentally
affected dog can be a real problem for the whole family. One should always tell to the
breeder the conditions where dog will live and which are the hopes, because breeder knows
her/his puppies and follows their behaviour all the time.
When going to see the puppy even the wildest one may sleep all the time and give
a false first impression. Only a few will be the future show- and breedingstars,
and usually people looking for these have their own purposes.
I’m always ready to share my knowledge and experiences with the new puppybuyers.
Even a thing which may feel worrying, weird or maybe even frightening, may be
easily solved and not a problem afterall.
You can always call and ask what ever is on your mind.
Keep in touch.
Leena